Tarinamme silloin ja nyt

Vuonna 2005 muutimme Urajärvelle. Olen aina pitänyt hevosista ja eläimistä ja oli luonnollista että, kun maalle muutetaan, mukaan kuvioihin tulee myös eläimet.

Mistä alkoi

Jo lapsena minua kiinnosti eläimet, niiden käyttäytyminen ja erilaiset lajikohtaiset elämäntavat. Miten eläin oppi ja mitä kaikkea eläimelle yleensä voi opettaa. Kun muut leikki nukeilla, minä leikin nalleilla tai muilla eläinleluilla ja oikeilla eläimilläkin. Koekaniineina oli niin hiiriä, lintuja, sisiliskoja, sammakoita kuin kotieläimiä kissoista, kaneista ja koirista  hevosiin ja lehmiin.

Alkuun oli tarkoitus pitää vain omia hevosia...vain kaksi, niin olin päättänyt, mutta kuinka ollakkaan, pian hevosia oli enemmän ja pidimme tunteja ja vuokrasimme tallipaikkoja  ulkopuolisille.

Harrastuksesta tuli työ ja vuodet vieri pienimuotoista yritystoimintaa pyörittäen. Sen tien alkutaipaleella  kohtasin suomitamman, joka pisti silloiset omat hevosenkäsittelymetodini uuteen uskoon. Minulle sanottiin tamman osalta, että laita kovempaa rautaa suuhun ja anna sille selkään, niin kyllä se siitä. Tamma oli pahapäinen ja dominoi ihmisiä, varsinkin aikuisia. Lasten kanssa tuli juttuun hyvin. Syy käyttäytymiseen selvisi kyllä, sitä oli kohdeltu huonosti edellisillä omistajillaan ja tamma vain puolustautui aikuisia ihmisiä kohdatessaan.

Kovempaa rautaa ei tamma saanut suuhunsa, mutta johdonmukaista käsittelyä ja ystävällisyyttä kun se teki oikein, pian ihmisen päälle hyökkäämiset unohtui ja tamma alkoi käyttäytymään hyvin ihmistä kohtaan.

Hankin lisää tietoa niin maastakäsittelystä kuin hevosystävällisestä ratsastuksesta, hevosen ruokinnasta ja hoidoista sekä kavioiden vuolusta, kaikesta, mikä liittyy hevosen hyvinvointiin ja yhteistyöhön ihmisen kanssa. Tietoja löytyi niin netistä, kuin erityylisiltä valmentajilta ja maastakäsittelijöiltä, eläinlääkäreiltä, kengittäjiltä sekä suomesta kuin ulkomailta. Aika oli mielenkiintoista ja oli upeaa nähdä miten erilaisilla tavoilla ihmiset pääsivät toivottuun lopputulokseen esim koulutuksessa.

Luulen että etsimällä ja itsensä tuntemalla jokainen löytää sen oman tiensä. Se mikä ei tunnu omalta, ei ole se oikea vaihtoehto, sillä matkimalla tai täysin jonkun toisen metodeita seuraamalla ei välttämättä pysty olemaan sydämellä mukana tekemässään työssä. Mutta me ihmiset olemme erilaisia ja tämä on vain oma kokemukseni.

Nykyään minulle hevostelu on taas harrastus, ei niinkään työ. Tärkeintähän oman hevosen kouluttamisessa on se, että olemme itse tyytyväisiä saavutettuun suhteeseen hevosemme kanssa, me ihmiset kun odotamme niin erilaisia asioita hevosiltamme. Ja intensiivisellä etsimisellä jokainen varmasti löytää oman tiensä.

Tilan asukkaat

Jukka

Mieheni Jukka työskentelee pääsääntöisesti yrityksessämme (Ideaverkko Oy) jonka toimitilat on kotimme yhteydessä. Ideaverkko on mainostoimisto, jonka asiakkaina erikokoisia yrityksiä ympäri Suomen ja myös kansainvälisiä toimijoita. Työn kuvaan kuuluu niin käyntikorttien suunnittelu kuin suurten mainonnallisten projektien läpivienti erilaisissa yrityksissä ja kaikkea siltä väliltä.  Päätoimen lisäksi hän kyllä ehtii auttelemaan tallin töissä, varsinkin enempi voimaa vaativissa :) tosin mieluummin hänen sydäntään lähellä on toisenlaiset hevosvoimat :)

Hevoset

Nykyisin tallissamme on 7 hevosta. Kolme issikkaa, Staka, Engill ja Bylle. Kaksi shirenhevosta, Patrick ja Bono, yksi Trait Poitevin hevonen Vador, sekä espanjalainen PRE hevoseni Poderoso. Kuusi näistä hevosista on vielä minun. Kaksi, Bono  löysi vuokraajastaan uuden omistajanja hevoset saivat jäädä tänne kotitallilleen.

Kissat

Tallissa asuu myös kolme tallikissaa, Daisy, Abraham ja Ines.

Koirat

Lisäksi vahtia pitää kolme koiraa, PON Ossi, whippet Frodo ja bodenguero Jack Sparrow. Kaikki kilttejä koiria, tosin käytöstavat on aina välillä hukassa ja korvat on kovilla kun Frodo ja Ossi mahtailee keskenään ...

In Memoriam

Niin monet nelijalkaiset ystävämme ovat lähteneet jo sateenkaarisillalle tai vihreimmille laitumille...Kiitos teille kaikille yhteistestä matkastamme, se matka on muovannut minusta sellaisen kuin olen nyt... Marmori, Tessu, Jerry, Hessu, Touho, Mikki, Nippan, Winston, Fanny, Donna ja Liitu ja monet täällä asuneet.....rakkaudella ja kiittäen muistan teitä ystäväni ja toivon että tiemme vielä joskus kohtaavat.


Terveisin,

Jaana Virtanen 

Kalliomaan talli